Leonard Ei Laula
Jossain lännessä kartano on,
jonka emäntä huutaa,
lujaa huutaa,
kaaressa päätään lattiaan lyö,
hokee "Saatana, Leonard!"
eikä juuri muuta.
Kulmalla siinä on tanssipaikka
ja pahainen
putkan lainen,
kaikissa niissä olen laulanut,
sen tietää poliisi
ja moni rikas ikänainen...
Vaan kun vätyksen luonna laitettiin,
ja rouvilla rahaa riitti, niin
en voinut olla lankeematta laulelmiin...
Olin siis joutunut joutomaalle
ja jälkikin oli
työn mukainen,
vaan pahuudesta mitään tehnyt en -
jos joskus lauseen lauloinkin,
olosuhteet saneli sen.
Silloin kun säkkiä päähäni painettiin,
koristeeksi köyttä kiedottiin,
en voinut olla lankeematta laulemiin...
Silloin liversin laulamaan se pahan d:n
- jo joku katos joen pimeyteen,
ikuisuuksiksi
sementtikinttuineen...
Nyt omatunto soimaa: kutittaako tollon kaulaa?
paras olisi, ettei Leonard laula.
Ihanainen isänmaa
on alkanut allani kuumottaa,
on hämäräherraa leskirouvaa monta
kovin katkeraa - voi tapahtua
nöyrälle kertojallenne
jotain väkivaltaista, peruuttamatonta...
Vaan kun vätyksen luonna laitettiin,
ja rouvilla rahaa riitti, niin
en voinut olla lankeematta laulelmiin...
Silloin kun säkkiä päähäni painettiin,
koristeeksi köyttä kiedottiin,
tuli tarve tutustua toisiin maisemiin...
Siis jos jostain nappaat nelirenkaisen,
järjestän passin ja muun kaiken,
ja rajan takana
lupaan että laula en.
Silloin tanssin kanssasi, vaikkei tulisikaan
se kaunista katseltavaa olemaan, ja lupaan:
(2x)en lausettakaan laula, en sinusta ainakaan,
en nuottiakaan laula, en sinusta, milloinkaan.
|
